Sarjat

Mikä on punainen, tai paremminkin keltainen lanka, joka yhdistää taidettani? Ainakin yksi niistä on viestintä – muinaisista kalliopiirrosmerkeistä graffitiin, poptaiteeseen ja sieltä sometaiteeseen – jatkuvaan näyttelyn pitämiseen Instagramissa ja Facebookissa.

Viestiä on aina kuljetettu. Aina on yritetty tulla ymmärretyksi. Ihmiskunnan kollektiivinen alitajunta pulppuaa sinne aikakausien saatossa kätkeytyneitä viestejä. Nykyisin viesteistä on pieniä pintanaarmuja somessa. Olemme kaikki yhteydessä toisiimme viestein ja merkein – ilman mediavälineitäkin.

Taideilmaisuni tekniikoita ovat traditionaaliset maalaaminen, piirtäminen, sumi-muste ja valokuvaus, joita yhdistelen uusimmilla digitaalisilla välineillä. Teen maalauksia grafiikastani ja grafiikkaa maalauksistani. Yhdistän analogisen digitaaliseen ja päinvastoin. Sekoitan vanhan uuteen ja uuden vanhaan.

Elän jatkuvaa prosessia, joka synnyttää kuvasarjoja, joissa ihmettelen kulttuureja, tapoja, traditioita samalla, kun haluan päästää niistä irti.

Elän keskellä metsää. Välillä matkustan ympäri maailmaa hankkiakseni materiaalia taiteeseeni, jonka taas valmistan yksin keskellä metsää –lintujen ja jäniksien seurassa.

Opin kaiken aikaa. Olen ikuisesti noviisi. Erityisesti ihmettelen paradokseja. Heikkoutta – vahvuutta, kauneutta – rumuutta, runsautta – niukkuutta, yksinkertaista – monimutkaista, mahdotonta – mahdollista, tyylikkyyttä – mauttomuutta, elämää – kuolemaa.

Nauran. Nauran hyvin usein ja paljon. Melkein kaikelle.