Tekijä: Mirja Birgitta
Aurat esille
Suursiivoan kansioitani. Littaan psd-tasot ja tikistän jiipeegeeksi. Onneksi on automaatiotoimintoja tätä varten. Tikistetyistä sitten 56 % roskikseen. Vintillä vallitsee kaaos. Tasot notkuvat paperisia ja kankaisia keskeneräisiä. Välillä saan tilaan hahmoteltua jotakin organisoidun näköistä, kunnes entropia ottaa tilan haltuunsa – ja taas aurataan tietä työpisteelle. Näen unia valtavien lattioiden pesemisestä. Ihan kuin siivoaisin jonkin laajemman varalta.…
Yksi viimeisistä
Melkein yhtä monta kertaa kuin olen pitänyt viimeisen näyttelyn, olen lopettanut nettisivujeni isomman muokkaamisen. Nyt sitten teen jälleen gallerioita nettisivuilleni, kun huomasin, että viimeiset neljä vuotta ovat olleet todella tuotteliaita, mutta vain vähän olen siitä omilla sivuillani kertonut. Apatia valtaa usein erityisesti markkinoinnin tai tiedottamisen suhteen, vaikka olenkin suostunut yrittäjänä ymmärtämään sen tarpeellisuuden jo aikoja…
Mediakuluttajana 20 vuotta
Sattumalta koulua Suvisuhinoita varten siivotessa osui käsiini media-assistentin tutkintoon tekemäni työnäytekansio. Siitä löysin myös 20 vuotta sitten kirjoittamani omakohtaisen tilityksen suhteestani mediaan. Se on tehty silloiselle opinto-ohjaajalleni. Juttu tuntuu yhäkin olevan melkein ajankohtainen. Facebookia ei tuolloin vielä ollut, ja sähköpostikin oli melko tuore tuttavuus. Nyt tuota lukiessani tuntuu, että ehkä 20 vuotta sitten olin hiukan…
Summaus
Summa summarum – koko kesä on muuttoa tehty. Pari ulkomaan yhteisnäytelyjuttua huhti-kesäkuussa ja sitten vain muuttoa. Äitini yli 60 vuoden käsityöläisyys tykötarpeineen ja valmisteineen on siirretty äidin tekemän lajittelun jälkeen Vesannon kirkonkylän ainoaan hissitaloon. Osa tavarasta on siirtynyt Teboilin taakse viritettyihin kierrätyslaatikoihin, osa odottaa vielä Kotimäen vintillä kuljetusta johonkin suuntaan. Olemme asustaneet juhannuksen jälkeen mökillä.…
Bittejä peräkylän pankkolta virtuaalitodellisuuteen
Tämä oli oikeasti kommentti Astan kommenttiin eiliseen blogimerkintääni. Mutta tuli sen verran pitkä, että julkaisen blogikirjoituksena: Niin Asta, en nyt kyllä ajattele pelkästään myyntiäkään, vaan ihan sitä yleistä kiinnostusta asiaa kohtaan. On todella tylsää tehdä juttuja, jotka eivät kiinnosta ketään. Tehdä vain itselle on ikävää. Vaikka myynti onkin tosi kiva juttu, niin sen varaan en…
Ansaintalogiikkaa
Iisalmi oli ihan todellinen pettymys. Ensinnäkin minulle kerrottiin, ettei ole olemassakaan avajaiskutsuvieraslistaa. Kunnes sitten selvisi, että sellainen olisi ollutkin. En usko, että se kuitenkaan olisi tilannetta suuremmalti muuttanut. Se mitä teen, ei nyt vaan kiinnosta. Sillä ei ole itseni ulkopuolisille mitään merkitystä. Omien merkityksien luominenkin alkaa kyllästyttää. Minun pitää nyt hyväksyä tosiasiat. Se ottaa aika…
Huhtikuussa haihtunutta
Huhtikuun aikana päivitin Urbaanit Unet -sarjaani Saatchin galleriaan. Laitoin myös vanhoja vuodelta 2006 olevia töitäni sinne. Tein joihinkin pieniä muutoksia. Valmistui myös muutama uusi. Aikajärjestys uusien ja vanhojen kanssa tässä artikkelissa ei ole mitenkään kronologinen. Sitten sivuni hakkeroitiin, ja pystyimme pelastamaan artikkelit maaliskuun loppuun saakka. Kaikki teokset on tehty kokoon A2. Kaikki kuvat ovat omia…
Kaksi urbaania lisää
Firenzen Duomolle menijöitä lisääntyi edellisestä versiosta yhdellä eläimellä. Sekin halusi nähdä pikkubildingin. Empiiristatebildingin katolla törmäsin tuikean näköiseen havukkaan. Lienee ollut se havukka-aholainen. Sarjaan Urbaanit Unet. Koko A2. 5 käsinsigneerattua vedosta museolaatuisille materiaaleille.
Kaksi juuri valmistunutta urbaania
Urbaaneihin uniin New Yorkin veijareita. Myytävänä 5 käsinsigneerattua korkealaatuista vedosta kokoa A2.
Yksi uusi urbaani
Nyt kun Pielaveden Zen lepää – toivottavasti rauhassa – kirjaston galleriatilassa, voin alkaa keskittymään muuhun. Ihan alkajaisiksi viimeistelin yhden uuden Urbaaneihin. Teos sijoittuu tällä kertaa New Yorkiin. Ihan aito kuva, köllähdin Broadwaylle makuulle ja kameran linssiin osuivat nämä häikäistyneet raitahäntäiset. Luonnollisuus on valttia. Ikinä en käsittele kuvia, ovat suoraan kamerasta ja neitseellisen koskemattomia. Ai että…
Kun sanat eivät kerro enää mitään
Piirustelut, raapustelut, jäljet kalliossa, hiekassa, paperilla. Symbolit, ikonit, ideogrammit, maailman äänteiden ja kirjasimien typografia. Eri aikakausien ja kulttuurien piirretyt merkit – kiviin kaiverretut, luoliin maalatut, papyruksille ja kivitauluihin muodostetut symbolit ovat kutkuttaneet uteliaisuuttani vuosikymmeniä. Aikoinaan kiinnostuin jopa grafologiasta, kaunokirjoituksen persoonasta kertovista ominaisuuksista. Graafisen suunnittelun yrittäjänä totuin kiinnittämään huomiota ulkoasuihin, erityisesti typografiaan. Työni oli kirjaimellisesti pinnallista,…
Muutamia loppuunsaatettuja sarjaan Zen
Koko A2, kehyksiin 70 x 50 cm paspatuurin kanssa. Viisi käsinsigneerattua vedosta korkealaatuisille materiaaleille.
Neljä lisää sarjaan Zen
Zen sarja lisääntyy Pielaveden näyttelyyn 10 uudella työllä. Sarja on syntynyt zenga-taidetta modernisti myötäellen. Koen useimmiten minkä tahansa luovan tekemisen aikana rauhaa ja keskittyneisyyttä, jota voisi kutsua vaikkapa mindfullnessiksi, aktiiviseksi meditaatioksi tai ihan vain arkisesti keskittymiseksi. Materiaalin keruuprosessi Zen-sarjan töihin alkaa tussitangon hiertämisellä kiveä vasten. Rakastan tekniikkaa. Myös tietokone voi toimia keskittymisharjoituksen välineenä. Haen kaiken…
Kolme uutta sarjaan Zen
Teoksista on viisi käsinsigneerattua vedosta saatavilla. Suomessa hinta 220 €. Korkealaatuiset materiaalit. Aikaa kestävät.
Hasardihommia
Kuvittaja, visualisti, prosessin hoitaja, lakaisukoneen kuljettaja? Kaikki taiteilijat ovat yrittäjiä, nekin jotka eivät tiedosta sitä. Kaikki yrittäjät eivät silti ole taiteilijoita. Taide on viestintää, vaikka kaikki viestintä ei olekaan taidetta. Mikä on ihminen, jolla on viestinnän opinnot ja paljon kuvia myytävänä? Monimutkaiseksi taitelijan elämän tekee se, että tuotannolla tulisi elättää itsensä. Ollakseen arvostettua, taiteellinen tuote…
Kosminen ikävä
Tässä teoksessa olen yhdistänyt vuonna 1984 tehtyä öljypastellimaalausta (kuva alla) muutaman viime vuoden aikana keräämääni aineistoon. Kosminen ikävä, vuodelta 1984. Olen lainannut kuvaan tekstin: ihminen on vain silta, jonka toinen pää lepää solun varassa ja jonka toinen pää kurkottaa tähtiin. En saa selvää kenen lainaus on. Ei kuitenkaan omaa tekstiäni. Minua on aina kiinnostanut ajan…
Juuri valmistuneita abstrakteja
Jatkuvuuskuvastani pari sanaa. Tehdessäni sitä mietin, miten erilaiset meihin kasvatetut arvot, erityisesti uskontojen tuomat tavat, muokkaavat koko yhteiskuntaa, ihmisyyttä. Miten juuri nyt erityisesti islamin uskon epädemokraattiset arvot saavat julkisesti huomiota. Pitkässä juoksussa, kehityksen helminauhassa, tämäkin aikakausi edistää tasa-arvoistumista, hinnalla, joka muodostuu uskomuksesta, että jollakin olisi oikeus tuhota toinen. Ketään en silti syytä enkä moiti uskomusten…
Kahdet uudet siivet valoa lennättämään
Valo-teema on kulkenut jo usean talven taitteen ajan kuvissani. Mietin miten valo tulee jostakin, kaartelee ja kiertelee, muuttaa muotoaan. Pienistä säteistä isompiin kehriin se tulla tuivertaa. Valo on niin sisäistä kuin ulkoistakin. Se on myös ravintoa. Mikään ei myöskään kasva ilman sitä. Sitä me kaikki tarvitsemme. Kiehtovinta energiaa mitä tiedän. Paljoa en todellakaan tiedäkään, mutta…
Valon Siivet ja Pielavesi versus Firenze
Valon Siivet jatkaa Valon Synty-sarjaa. Maalausta, vektoreita, photoshoppaamista, kymmeniä tasoja, kymmeniä yhdistämisiä ja lisätasoja. Siitä ne kuvat syntyvät. Tiistaina tullut kutsu osallistua kansainväliseen Le Vie Art -tapahtumaan Galleria Mentanan näyttelyssä, alkaa tuntua aivan utopialta. Vaikka en ole vielä saanut tarkempia tietoja, niin sen verran olen ottanut selvää, että se maksaisi maltaita. Ja maltaita minulla ei…
Lisää valon kanssa pelaamista
Tämä teos on jatkoa Valon Synty-sarjalle. Teoksessa olen yhdistänyt ainakin kolmea eri maalausta ja vektorigrafiikkaa digitaaliseksi kollaasiksi. Kuvankäsittelijöille ja visuaalisen viestinnän ammattilaisille nuo termit ovat tuttuja. Olen itsekin erikoistunut ammatillisesti visuaaliseen viestintään. Jotta saan kuvistani juuri sellaisia kuin tahdon, ovat välineeni sekä analogisia että digitaalisia. Se, että käytän työssäni tietokoneohjelmia, ei tee kuvallisen ilmaisun prosessia…
Ihan tuntemattoman paikan kartta
Tänään valmistunut abstrakti kollaasi. Kartat ovat aina kiehtoneet minua. Erityisesti silloin kun olen matkalla, tai suunnittelen sellaista. Lienee metroverkosto tuo, joka risteilee voimakkaimmin. Jokaisella metroasemalla on tietenkin live-musiikkia. Ja ainakin yhdellä asemalla soittaa Too Many Zooz. Viisi käsin signeerattua vedosta. 50 x 70 cm kehyksiin. Hinta kevyesti kehystettynä, happovapaille, museolaatuisille materiaaleille vedostettuna 220 € +…
Puita ja metsää
Puut ovat minulle kavereita. Paljon enemmän nähneitä ja itseäni viisaampia. Ne voittavat myös kaikki kauneuskisat, vaikka eivät alennukaan ulkosilla seikoilla kilpailemiseen. Puut myös kommunikoivat. Joskus on vaikeuksia nähdä metsästä yksittäinen puu. Yksittäistä puuta tuijottaessa unohtuu usein suurempi kokonaisuus – metsä. Yhtä paljon kaipaan pieniä turvallisentuntuisia metsiä, kuin vesistöjä – järviä, jokia, lampia, soita. Meret herättävät…
Ensimmäiset loppuun saatetut 2017
Kaikista teoksista viisi käsin signeerattua vedosta. 50 x 70 cm kehyksiin. Hinta kevyesti kehystettynä, happovapaille, museolaatuisille materiaaleille vedostettuna 220 €.
Varauloskäyntejä 1/5
Abstrakti ilmaisu antaa eniten mahdollisuuksia niin itselleni kuin katsojallekin. Mitään ei tarvitse selittää, värit ja muodot puhuvat jokaiselle omaa kieltään. Tosin jälkeen päin huomaan toistaneeni tiettyinä aikakausina pitempään samankaltaisia väripaletteja ja muotoja. Abstrakti kuva on itselleni rakkain. Jossakin määrin abstrakti ekspressionismi, jossa kaikki on vain spontaania ”prosessiin luottamista” – muotojen, värien, valojen ja varjojen vastaanottamista.…
Hajoaminen 1/5
Prosessi. Ikuinen liike. Ikuisuuden kaikki nyt-hetket menneisyydestä tähän päivään ja tulevaan. Hajoamista ja uudelleen muodostumista. Jokainen meistä siinä soluineen. Hajoaminen – vanhasta muodosta luopuminen – aiheuttaa usein surua. Suostumalla olemaan osa prosessia, voi ehkä katsella sivullisen lailla – ehkä jopa tyynesti – kiertokulkua. Onko materian väliin jäävä tila henkeä, ja muuttuuko se. Miten henki meissä…
Pinkkihiuksinen nainen 1/5
Loppuvuoden viimeisiä kuvajulkaisuja. Pinkkitukkainen nainen on odottanut julkaisemistaan tai hylätyksi tulemistaan jo useamman kuukauden. Nyt päätin sen kuitenkin julkaista. Ihmiset ovat nykyisin harvinaisia kuvissani. Eläimet ovat ehkä yleisin esittävä olento, mitä kuvissani on. Ja tietysti kasvit. Maisema on jotakin, mitä vielä etsin. Maisema lienee abstrakti, tai vähintäänkin luonnoton, epäesittävä, sinne päin. Ehkä maisemani on pelkkä…
Ilotulitus 1/5
Eilen valmistunut teos. Kuuluu sarjaan Puutarhurin Unet. Puutarhasarjassani lepään ennen ja jälkeen isompia haasteita. Seuraava isompi haaste on Pielaveden näyttely maaliskuussa 2017 kirjaston galleriatilassa. Tämäkin teos siis myynnissä, kuten kaikki aiemminkin täällä julkaisemani työt. Laitan tästä lähtien uudet teokseni sekä Saatchin verkkogalleriaan että blogiini. Blogini on ollut aina myös kauppani, ja blogissa olevat hinnat ovat…
Saatteeksi Äänekosken näyttelylle
Puutarhurin Unet Äänekoskella 1.6. – 29.6.2016 Saatteeksi Uni-sarjoja aloin tehdä joskus 2006 / 2007 suunnitelmallisesti. Ensimmäinen Uni-sarjoistani on Arkaaiset Unet, jota varten matkustin ympäri Pohjois Skandinaviaa kuvaamassa kalliopiirros- ja maalauspaikkoja. Noissa teoksissa yhdistelin pohjoisen eläimistöä, luontoa ja muinaista kalliopiirroskuvastoa. Uni-sarjat ovat kasvaneet vuosien varrella. Arkaaisten jälkeen tulivat Urbaanit Unet, missä yhdistelin katukuvausta rakastavana maailman metropoleja…
kohta 7 vuotta Tulisieluista
Löysin tänään vanhan vihkon siivotessani kirjahyllyä. Vihkossa oli muistiinpanoja Tiimiakatemian Tulisielut-koulutuksesta. Muut jutut hävitin, mutta kirjoitan tähän vielä ylen yleväiset mietteeni koulutuksen lopussa. Sitten vihko joutaa universumin kiertokulkuun. Seitsemässä vuodessa on tapahtunut paljon. Näyttelyjä on yhä tullut pidetyksi. Ulkomaillekin ainakin kerran olen päässyt jopa kutsuttuna. Mitään suurta nostetta ei ole tullut, enkä ole sellaiseen kyllä…
Kevyttä ja pinnallista
Mieleni ruvella kotimaan vihapuheista lähdin matkalle New Yorkiin muutama viikko sitten. Matkan tarkoitus oli ensisijaisesti tutustua paikallisiin taidemuseoihin, mutta vastaan tuli myös kulttuurien sekamelska ja amerikkalainen kepeys. Liene pinnallista ja kevytmielistä, mutta kyllä se raskaan hevimenon ja puhumattomuuden aina päihittää. Heräsin henkiin. Kunnon musta blueskin on kevyempää kuin suomalainen kaamosmasea apatia. Tai savolaisen tylynkolea ja…
nyt virtaa ateljee/galleriatila
Toissa iltana oli puolituntinen, jolloin kävi omituinen hyrräys – piti todeta se poikaystävälle ihan ääneen: minua ei nyt väsytä! Yli kahteen vuoteen minulla ei juurikaan ole näitä hetkiä ollut – että olisin ollut pirteä. Vetovoimanlaki kyllä pelittää, eli hokemalla jotakin vetää hokemaansa puoleensa ja saa varmasti tilaamansa. Eli kahden vuoden minuaväsyttää minuaväsyttää hokeminen saa nyt…
Inventaariota, mielen pitelyä ja henkistäkö kehitystä….
Ensimmäisestä elokuuta lähtien olen ollut työkyvyttömyyseläkeläinen. Loppusuoran alkumetreillä ollaan. Kyvyttömyys koskee lähinnä niitä asioita, joita yrittäjänä pitäisi tehdä paljon: markkinoida, markkinoida ja markkinoida. En jaksa. Enkä edes halua markkinoida ainakaan markkinointiviestintää, jollaista graafinen suunnittelija paljon tekee toisille yrittäjille. Pienet taitot ja taiteet ovat asia ihan erikseen. Erityisesti, jos niitä ei tarvitse anella hattu kourassa ympäriinsä.…
Yksi ihana halattava käveli vastaan
Edellisessä blogipäivityksessä mietin elämän ennalta-arvaamattomuutta ja sitä, miten pitäisi osata tarttua kuluvaan hetkeen. Klassinen carpe diem-ajattelu tulee hyvin kaukaa menneisyydestä, vaikka mindfulness on omalla tavallaan tuonut sen uudelleen esille. Suruaikana en ole kovin usein muistanut elämän ihania asioita, mutta olen kuitenkin. Olen muistanut silloin tällöin olla jopa kiitollinen kaikesta siitä, mitä yhä on. Onnellisuus ja…
Uusi mandala
Minulla on ollut ihania asiakkaita. Heiltä olen saanut inspiraatiota myös omiin kuviini. Kiitos heille! Uusin mandala on tässä. Miten voi yksinkertainen teettää näin paljon työtä! Mutta tässä se on, olkaa hyvä!
Mandala2
Toinen teos mandala-sarjaan. . Muutama miete myös vedosten hinnoittelusta. Se kun on kuvan tahi minkä tahansa muittenkin tuotteiden tekijöiden ikuisuuskysymys. Miten paljon voi veloittaa teoksen kopiosta, jonka originaalin omistat. Erityisesti kun se on valmistettu monessa eri vaiheessa pitkän ajan kuluessa. Olen yrittänyt pähkäillä hiukan yhteen teokseen meneviä työtunteja, ohjelmien ja värien ynnä muiden kuluja. Olen…
Mandaloita tulee, ei voi estää
Vimmainen innostus tai paremminkin jälleeninnostus vektorigrafiikkaan ja sitä kautta mandalakuvioihin ja pyhään geometriaan on iskenyt tajuntaan ja tekemisiini. Ammoisina aikoina jo Pythagoras tajusi geometrian ja sen henkisten yhteyksien päälle. En ole millään muotoa matemaattinen / musikaalinen, mutta geometriset kuviot ja ääni vetävät puoleensa. Niissä on joitakin kosmisia perussointuja, jotka aiheuttavat halua tehdä tämän kaltaisia kuvia.…
Muutama kuva edellisiltä Lontoon matkoilta sarjaan Urbaanit Unet
Ennen kun alan työstää Puolan kuvasatoa, julkaisen nämä 15 Urbaanien Unien sarjaan kuuluvaa teosta, joilla osallistuin Lontoon liikennemuseon järjestämään kilpailuun otsikolla Secret London. Kuvat olivat todennäköisesti liiankin salaisia, koska eivät sen kummemmin kisassa menestyneet. Tein nämä kuitenkin silmällä pitäen Urbaanien Unien sarjan kasvattamista. Minulle Lontoo näyttäytyi kuitenkin tällaisena. Luonnollisesti. …
Yksi kuva enkeleille vinkiksi….
En ole koskaan pitänyt Photoshopin filttereistä elikkäs suotimista. Ne ovat aina tunnistettavissa, tai ainakin melkein aina. Nyt C6:ssa on aika hyvä öljyvärimaalaussuodin. Tai no. Ei se suoraan valokuvaan toiminut, vaan ensin piti muovata kuvaa aikalailla ja yhdistää siihen vielä omaakin maalausta, mutta tässä tapauksessa viimeistelin teoksen sillä öljyvärisuotimella. Ajattelin isääni ja huomista aorttaoperaatiota. Tämä on…
Ahma ja susi juoksivat karkuun
Koin tänään pienoisia epätoivon hetkiä kun pari sutta, yksi ilves, ja yksi ahma olivat juosseet pois koneeltani. Kolme Arkaaisten Unten sarjan viimeisintä teosta oli totaalisesti hukassa. Tällä kertaa siis ilves ja ahmakin olivat hukassa, ja mietin että se eläin perii vielä kaikki kolme teosta. Vaan muisti palaili pätkittäin ja tajusin, että tein ne mökillä ja…