Kategoria: Yleinen
Aurat esille
Suursiivoan kansioitani. Littaan psd-tasot ja tikistän jiipeegeeksi. Onneksi on automaatiotoimintoja tätä varten. Tikistetyistä sitten 56 % roskikseen. Vintillä vallitsee kaaos. Tasot notkuvat paperisia ja kankaisia keskeneräisiä. Välillä saan tilaan hahmoteltua jotakin organisoidun näköistä, kunnes entropia ottaa tilan haltuunsa – ja taas aurataan tietä työpisteelle. Näen unia valtavien lattioiden pesemisestä. Ihan kuin siivoaisin jonkin laajemman varalta.…
Yksi viimeisistä
Melkein yhtä monta kertaa kuin olen pitänyt viimeisen näyttelyn, olen lopettanut nettisivujeni isomman muokkaamisen. Nyt sitten teen jälleen gallerioita nettisivuilleni, kun huomasin, että viimeiset neljä vuotta ovat olleet todella tuotteliaita, mutta vain vähän olen siitä omilla sivuillani kertonut. Apatia valtaa usein erityisesti markkinoinnin tai tiedottamisen suhteen, vaikka olenkin suostunut yrittäjänä ymmärtämään sen tarpeellisuuden jo aikoja…
Mediakuluttajana 20 vuotta
Sattumalta koulua Suvisuhinoita varten siivotessa osui käsiini media-assistentin tutkintoon tekemäni työnäytekansio. Siitä löysin myös 20 vuotta sitten kirjoittamani omakohtaisen tilityksen suhteestani mediaan. Se on tehty silloiselle opinto-ohjaajalleni. Juttu tuntuu yhäkin olevan melkein ajankohtainen. Facebookia ei tuolloin vielä ollut, ja sähköpostikin oli melko tuore tuttavuus. Nyt tuota lukiessani tuntuu, että ehkä 20 vuotta sitten olin hiukan…
Summaus
Summa summarum – koko kesä on muuttoa tehty. Pari ulkomaan yhteisnäytelyjuttua huhti-kesäkuussa ja sitten vain muuttoa. Äitini yli 60 vuoden käsityöläisyys tykötarpeineen ja valmisteineen on siirretty äidin tekemän lajittelun jälkeen Vesannon kirkonkylän ainoaan hissitaloon. Osa tavarasta on siirtynyt Teboilin taakse viritettyihin kierrätyslaatikoihin, osa odottaa vielä Kotimäen vintillä kuljetusta johonkin suuntaan. Olemme asustaneet juhannuksen jälkeen mökillä.…
Bittejä peräkylän pankkolta virtuaalitodellisuuteen
Tämä oli oikeasti kommentti Astan kommenttiin eiliseen blogimerkintääni. Mutta tuli sen verran pitkä, että julkaisen blogikirjoituksena: Niin Asta, en nyt kyllä ajattele pelkästään myyntiäkään, vaan ihan sitä yleistä kiinnostusta asiaa kohtaan. On todella tylsää tehdä juttuja, jotka eivät kiinnosta ketään. Tehdä vain itselle on ikävää. Vaikka myynti onkin tosi kiva juttu, niin sen varaan en…
Ansaintalogiikkaa
Iisalmi oli ihan todellinen pettymys. Ensinnäkin minulle kerrottiin, ettei ole olemassakaan avajaiskutsuvieraslistaa. Kunnes sitten selvisi, että sellainen olisi ollutkin. En usko, että se kuitenkaan olisi tilannetta suuremmalti muuttanut. Se mitä teen, ei nyt vaan kiinnosta. Sillä ei ole itseni ulkopuolisille mitään merkitystä. Omien merkityksien luominenkin alkaa kyllästyttää. Minun pitää nyt hyväksyä tosiasiat. Se ottaa aika…
Huhtikuussa haihtunutta
Huhtikuun aikana päivitin Urbaanit Unet -sarjaani Saatchin galleriaan. Laitoin myös vanhoja vuodelta 2006 olevia töitäni sinne. Tein joihinkin pieniä muutoksia. Valmistui myös muutama uusi. Aikajärjestys uusien ja vanhojen kanssa tässä artikkelissa ei ole mitenkään kronologinen. Sitten sivuni hakkeroitiin, ja pystyimme pelastamaan artikkelit maaliskuun loppuun saakka. Kaikki teokset on tehty kokoon A2. Kaikki kuvat ovat omia…
Kaksi urbaania lisää
Firenzen Duomolle menijöitä lisääntyi edellisestä versiosta yhdellä eläimellä. Sekin halusi nähdä pikkubildingin. Empiiristatebildingin katolla törmäsin tuikean näköiseen havukkaan. Lienee ollut se havukka-aholainen. Sarjaan Urbaanit Unet. Koko A2. 5 käsinsigneerattua vedosta museolaatuisille materiaaleille.
Kaksi juuri valmistunutta urbaania
Urbaaneihin uniin New Yorkin veijareita. Myytävänä 5 käsinsigneerattua korkealaatuista vedosta kokoa A2.
Yksi uusi urbaani
Nyt kun Pielaveden Zen lepää – toivottavasti rauhassa – kirjaston galleriatilassa, voin alkaa keskittymään muuhun. Ihan alkajaisiksi viimeistelin yhden uuden Urbaaneihin. Teos sijoittuu tällä kertaa New Yorkiin. Ihan aito kuva, köllähdin Broadwaylle makuulle ja kameran linssiin osuivat nämä häikäistyneet raitahäntäiset. Luonnollisuus on valttia. Ikinä en käsittele kuvia, ovat suoraan kamerasta ja neitseellisen koskemattomia. Ai että…
Kun sanat eivät kerro enää mitään
Piirustelut, raapustelut, jäljet kalliossa, hiekassa, paperilla. Symbolit, ikonit, ideogrammit, maailman äänteiden ja kirjasimien typografia. Eri aikakausien ja kulttuurien piirretyt merkit – kiviin kaiverretut, luoliin maalatut, papyruksille ja kivitauluihin muodostetut symbolit ovat kutkuttaneet uteliaisuuttani vuosikymmeniä. Aikoinaan kiinnostuin jopa grafologiasta, kaunokirjoituksen persoonasta kertovista ominaisuuksista. Graafisen suunnittelun yrittäjänä totuin kiinnittämään huomiota ulkoasuihin, erityisesti typografiaan. Työni oli kirjaimellisesti pinnallista,…
Muutamia loppuunsaatettuja sarjaan Zen
Koko A2, kehyksiin 70 x 50 cm paspatuurin kanssa. Viisi käsinsigneerattua vedosta korkealaatuisille materiaaleille.
Neljä lisää sarjaan Zen
Zen sarja lisääntyy Pielaveden näyttelyyn 10 uudella työllä. Sarja on syntynyt zenga-taidetta modernisti myötäellen. Koen useimmiten minkä tahansa luovan tekemisen aikana rauhaa ja keskittyneisyyttä, jota voisi kutsua vaikkapa mindfullnessiksi, aktiiviseksi meditaatioksi tai ihan vain arkisesti keskittymiseksi. Materiaalin keruuprosessi Zen-sarjan töihin alkaa tussitangon hiertämisellä kiveä vasten. Rakastan tekniikkaa. Myös tietokone voi toimia keskittymisharjoituksen välineenä. Haen kaiken…
Kolme uutta sarjaan Zen
Teoksista on viisi käsinsigneerattua vedosta saatavilla. Suomessa hinta 220 €. Korkealaatuiset materiaalit. Aikaa kestävät.
Hasardihommia
Kuvittaja, visualisti, prosessin hoitaja, lakaisukoneen kuljettaja? Kaikki taiteilijat ovat yrittäjiä, nekin jotka eivät tiedosta sitä. Kaikki yrittäjät eivät silti ole taiteilijoita. Taide on viestintää, vaikka kaikki viestintä ei olekaan taidetta. Mikä on ihminen, jolla on viestinnän opinnot ja paljon kuvia myytävänä? Monimutkaiseksi taitelijan elämän tekee se, että tuotannolla tulisi elättää itsensä. Ollakseen arvostettua, taiteellinen tuote…
Kosminen ikävä
Tässä teoksessa olen yhdistänyt vuonna 1984 tehtyä öljypastellimaalausta (kuva alla) muutaman viime vuoden aikana keräämääni aineistoon. Kosminen ikävä, vuodelta 1984. Olen lainannut kuvaan tekstin: ihminen on vain silta, jonka toinen pää lepää solun varassa ja jonka toinen pää kurkottaa tähtiin. En saa selvää kenen lainaus on. Ei kuitenkaan omaa tekstiäni. Minua on aina kiinnostanut ajan…
Juuri valmistuneita abstrakteja
Jatkuvuuskuvastani pari sanaa. Tehdessäni sitä mietin, miten erilaiset meihin kasvatetut arvot, erityisesti uskontojen tuomat tavat, muokkaavat koko yhteiskuntaa, ihmisyyttä. Miten juuri nyt erityisesti islamin uskon epädemokraattiset arvot saavat julkisesti huomiota. Pitkässä juoksussa, kehityksen helminauhassa, tämäkin aikakausi edistää tasa-arvoistumista, hinnalla, joka muodostuu uskomuksesta, että jollakin olisi oikeus tuhota toinen. Ketään en silti syytä enkä moiti uskomusten…
Kahdet uudet siivet valoa lennättämään
Valo-teema on kulkenut jo usean talven taitteen ajan kuvissani. Mietin miten valo tulee jostakin, kaartelee ja kiertelee, muuttaa muotoaan. Pienistä säteistä isompiin kehriin se tulla tuivertaa. Valo on niin sisäistä kuin ulkoistakin. Se on myös ravintoa. Mikään ei myöskään kasva ilman sitä. Sitä me kaikki tarvitsemme. Kiehtovinta energiaa mitä tiedän. Paljoa en todellakaan tiedäkään, mutta…
Valon Siivet ja Pielavesi versus Firenze
Valon Siivet jatkaa Valon Synty-sarjaa. Maalausta, vektoreita, photoshoppaamista, kymmeniä tasoja, kymmeniä yhdistämisiä ja lisätasoja. Siitä ne kuvat syntyvät. Tiistaina tullut kutsu osallistua kansainväliseen Le Vie Art -tapahtumaan Galleria Mentanan näyttelyssä, alkaa tuntua aivan utopialta. Vaikka en ole vielä saanut tarkempia tietoja, niin sen verran olen ottanut selvää, että se maksaisi maltaita. Ja maltaita minulla ei…
Lisää valon kanssa pelaamista
Tämä teos on jatkoa Valon Synty-sarjalle. Teoksessa olen yhdistänyt ainakin kolmea eri maalausta ja vektorigrafiikkaa digitaaliseksi kollaasiksi. Kuvankäsittelijöille ja visuaalisen viestinnän ammattilaisille nuo termit ovat tuttuja. Olen itsekin erikoistunut ammatillisesti visuaaliseen viestintään. Jotta saan kuvistani juuri sellaisia kuin tahdon, ovat välineeni sekä analogisia että digitaalisia. Se, että käytän työssäni tietokoneohjelmia, ei tee kuvallisen ilmaisun prosessia…
Ihan tuntemattoman paikan kartta
Tänään valmistunut abstrakti kollaasi. Kartat ovat aina kiehtoneet minua. Erityisesti silloin kun olen matkalla, tai suunnittelen sellaista. Lienee metroverkosto tuo, joka risteilee voimakkaimmin. Jokaisella metroasemalla on tietenkin live-musiikkia. Ja ainakin yhdellä asemalla soittaa Too Many Zooz. Viisi käsin signeerattua vedosta. 50 x 70 cm kehyksiin. Hinta kevyesti kehystettynä, happovapaille, museolaatuisille materiaaleille vedostettuna 220 € +…
Puita ja metsää
Puut ovat minulle kavereita. Paljon enemmän nähneitä ja itseäni viisaampia. Ne voittavat myös kaikki kauneuskisat, vaikka eivät alennukaan ulkosilla seikoilla kilpailemiseen. Puut myös kommunikoivat. Joskus on vaikeuksia nähdä metsästä yksittäinen puu. Yksittäistä puuta tuijottaessa unohtuu usein suurempi kokonaisuus – metsä. Yhtä paljon kaipaan pieniä turvallisentuntuisia metsiä, kuin vesistöjä – järviä, jokia, lampia, soita. Meret herättävät…
Ensimmäiset loppuun saatetut 2017
Kaikista teoksista viisi käsin signeerattua vedosta. 50 x 70 cm kehyksiin. Hinta kevyesti kehystettynä, happovapaille, museolaatuisille materiaaleille vedostettuna 220 €.
Varauloskäyntejä 1/5
Abstrakti ilmaisu antaa eniten mahdollisuuksia niin itselleni kuin katsojallekin. Mitään ei tarvitse selittää, värit ja muodot puhuvat jokaiselle omaa kieltään. Tosin jälkeen päin huomaan toistaneeni tiettyinä aikakausina pitempään samankaltaisia väripaletteja ja muotoja. Abstrakti kuva on itselleni rakkain. Jossakin määrin abstrakti ekspressionismi, jossa kaikki on vain spontaania ”prosessiin luottamista” – muotojen, värien, valojen ja varjojen vastaanottamista.…
Hajoaminen 1/5
Prosessi. Ikuinen liike. Ikuisuuden kaikki nyt-hetket menneisyydestä tähän päivään ja tulevaan. Hajoamista ja uudelleen muodostumista. Jokainen meistä siinä soluineen. Hajoaminen – vanhasta muodosta luopuminen – aiheuttaa usein surua. Suostumalla olemaan osa prosessia, voi ehkä katsella sivullisen lailla – ehkä jopa tyynesti – kiertokulkua. Onko materian väliin jäävä tila henkeä, ja muuttuuko se. Miten henki meissä…
Pinkkihiuksinen nainen 1/5
Loppuvuoden viimeisiä kuvajulkaisuja. Pinkkitukkainen nainen on odottanut julkaisemistaan tai hylätyksi tulemistaan jo useamman kuukauden. Nyt päätin sen kuitenkin julkaista. Ihmiset ovat nykyisin harvinaisia kuvissani. Eläimet ovat ehkä yleisin esittävä olento, mitä kuvissani on. Ja tietysti kasvit. Maisema on jotakin, mitä vielä etsin. Maisema lienee abstrakti, tai vähintäänkin luonnoton, epäesittävä, sinne päin. Ehkä maisemani on pelkkä…
Ilotulitus 1/5
Eilen valmistunut teos. Kuuluu sarjaan Puutarhurin Unet. Puutarhasarjassani lepään ennen ja jälkeen isompia haasteita. Seuraava isompi haaste on Pielaveden näyttely maaliskuussa 2017 kirjaston galleriatilassa. Tämäkin teos siis myynnissä, kuten kaikki aiemminkin täällä julkaisemani työt. Laitan tästä lähtien uudet teokseni sekä Saatchin verkkogalleriaan että blogiini. Blogini on ollut aina myös kauppani, ja blogissa olevat hinnat ovat…
Saatteeksi Äänekosken näyttelylle
Puutarhurin Unet Äänekoskella 1.6. – 29.6.2016 Saatteeksi Uni-sarjoja aloin tehdä joskus 2006 / 2007 suunnitelmallisesti. Ensimmäinen Uni-sarjoistani on Arkaaiset Unet, jota varten matkustin ympäri Pohjois Skandinaviaa kuvaamassa kalliopiirros- ja maalauspaikkoja. Noissa teoksissa yhdistelin pohjoisen eläimistöä, luontoa ja muinaista kalliopiirroskuvastoa. Uni-sarjat ovat kasvaneet vuosien varrella. Arkaaisten jälkeen tulivat Urbaanit Unet, missä yhdistelin katukuvausta rakastavana maailman metropoleja…
kohta 7 vuotta Tulisieluista
Löysin tänään vanhan vihkon siivotessani kirjahyllyä. Vihkossa oli muistiinpanoja Tiimiakatemian Tulisielut-koulutuksesta. Muut jutut hävitin, mutta kirjoitan tähän vielä ylen yleväiset mietteeni koulutuksen lopussa. Sitten vihko joutaa universumin kiertokulkuun. Seitsemässä vuodessa on tapahtunut paljon. Näyttelyjä on yhä tullut pidetyksi. Ulkomaillekin ainakin kerran olen päässyt jopa kutsuttuna. Mitään suurta nostetta ei ole tullut, enkä ole sellaiseen kyllä…
Kevyttä ja pinnallista
Mieleni ruvella kotimaan vihapuheista lähdin matkalle New Yorkiin muutama viikko sitten. Matkan tarkoitus oli ensisijaisesti tutustua paikallisiin taidemuseoihin, mutta vastaan tuli myös kulttuurien sekamelska ja amerikkalainen kepeys. Liene pinnallista ja kevytmielistä, mutta kyllä se raskaan hevimenon ja puhumattomuuden aina päihittää. Heräsin henkiin. Kunnon musta blueskin on kevyempää kuin suomalainen kaamosmasea apatia. Tai savolaisen tylynkolea ja…
nyt virtaa ateljee/galleriatila
Toissa iltana oli puolituntinen, jolloin kävi omituinen hyrräys – piti todeta se poikaystävälle ihan ääneen: minua ei nyt väsytä! Yli kahteen vuoteen minulla ei juurikaan ole näitä hetkiä ollut – että olisin ollut pirteä. Vetovoimanlaki kyllä pelittää, eli hokemalla jotakin vetää hokemaansa puoleensa ja saa varmasti tilaamansa. Eli kahden vuoden minuaväsyttää minuaväsyttää hokeminen saa nyt…
Inventaariota, mielen pitelyä ja henkistäkö kehitystä….
Ensimmäisestä elokuuta lähtien olen ollut työkyvyttömyyseläkeläinen. Loppusuoran alkumetreillä ollaan. Kyvyttömyys koskee lähinnä niitä asioita, joita yrittäjänä pitäisi tehdä paljon: markkinoida, markkinoida ja markkinoida. En jaksa. Enkä edes halua markkinoida ainakaan markkinointiviestintää, jollaista graafinen suunnittelija paljon tekee toisille yrittäjille. Pienet taitot ja taiteet ovat asia ihan erikseen. Erityisesti, jos niitä ei tarvitse anella hattu kourassa ympäriinsä.…
Yksi ihana halattava käveli vastaan
Edellisessä blogipäivityksessä mietin elämän ennalta-arvaamattomuutta ja sitä, miten pitäisi osata tarttua kuluvaan hetkeen. Klassinen carpe diem-ajattelu tulee hyvin kaukaa menneisyydestä, vaikka mindfulness on omalla tavallaan tuonut sen uudelleen esille. Suruaikana en ole kovin usein muistanut elämän ihania asioita, mutta olen kuitenkin. Olen muistanut silloin tällöin olla jopa kiitollinen kaikesta siitä, mitä yhä on. Onnellisuus ja…
Pojan kuolemasta 2 vuotta, isän kuolemasta vuosi, omakin lähenee
Kuolemakielto on suvussa, vaikka jotkut ovat sitä rikkoneetkin jo. Mokomat. Äidin äkillinen tajunnan menetys ja portaissa kaatuminen herätti heti pelon, että nytkö taas, että ei ei ei, ihan vielä ainakaan. En jaksaisi, en kestäisi. Mutta kyselläänkö näissä asioissa omaisten mielipiteitä. Ei kysellä. Äiti voi nyt kuitenkin kutakuinkin normaalisti. Epäselvää on yhä, mikä tajuttomuuden aiheutti. Varmuustoimenpiteitä…
Taiteilijat – eniten yrittäjiä ikinä!
Alkaa hahmottua jollakin tavalla, ei mitenkään selkeästi eikä terävästi, että viimeisten noin neljän vuoden aikana olen läpikäynyt runsaasti voimavaroja vievää prosessia. Näen nyt vasta, kahden vuoden jälkeen, miten pojan kuolema tai vaikkapa paluumuutto synnyinseuduille, on vaikuttanut. Elämäni suurimman tuskan läpikäyminen ja siitä toipuminen on tapahtunut hitaammin, mitä olin kuvitellut. Pääni ei toimi läheskään aina niin…
Tyhjän täyteistä runsautta
Siinähän se räpistelee, omituinen elämisen pelko. Juuttumus johonkin tahmaiseen, jolle on moniakin nimiä: uupumuksesta masennukseen. Mörkö se kumminkin on, iso ja musta, niin kuin se depisvideon koira. Minne katosivat voima, energia, tarkoitus ja merkitys, tavoitteellisuus ja usko tulevaan? Kirkkaat aikeet tulevaisuuden toiminnoista, halut, visiot ja toivo? Hassuja sanoja! Vai ovatko ne olleetkin vain hukkaan heitettyä…
Tilinpäätös
18 vuotta yrittäjyyttä. Mitä lie ollut. Kovaa työtä kalliiseen hintaan. Hengen menettämistä. Toivon kadottamista. Henkensä pitimiksi kittuuttamista. Ja joskus jotakin hauskaakin. Näin kaukaa katsottuna, enimmäkseen itsensä höykyyttämistä jonkun – senkö vuoksi, että on saanut tehdä työtä. Oliko se sen arvoista. Oliko. Kuvittelin, että onhan se ihan pakko, kun on kerta aloittanut, saada myös yritys pyörimään.…
Sisäinen teinini potkii ulkoista mummoani
Jade Galleryn näyttely on nyt pystyssä. Avajaiset olivat lämminhenkiset ja vastaanotto mahtava. Leilan kanssa jäimme hyville mielin kokonaisuudesta, vaikka se onkin ahdettu tosi pieneen tilaan. Työmme ovat todella erilaisia, mutta se tarkoittaa myös sitä, että dynaamiikkaa löytyy. Samanlaisuus ei ole mitenkään tavoiteltavaakaan. Leilan kanssa on hyvä pitää näyttelyjä kahdestaan, koska meissä on juuri sopivasti erilaisuutta…
Musta koira Siperiasta
Jouduin sitten nostamaan tassut pystyyn kaiken paineen ja uupumuksen keskellä. Yksinkertaisesti en enää jaksanut. Heinäkuussa pidin ihan oikeaa kesälomaa, jolta sitten en ole työelämään palannutkaan. Muutaman viikon pysähdyksen jälkeen huomasin, että en jaksa enää sellaisia asioita, joita koin aikaisemmin pakollisiksi jaksettaviksi. En jaksanut enää olla yrittäjä, joka huolehtii oman yrityksensä markkinoinnista ja hakee itselleen asiakkaita.…
Tyhjän täyteistä runsautta
Isän hautajaiset menivät hyvin hautajaisiksi. Ne olivat myös mukavat – hautajaisiksi. Oli kiva nähdä serkkuja, lapsenlapsia. Kaikkia näitä, jotka elossa vielä ovat. Eilinen meni melkein lepäillessä. Tuntuu, että unikaan ei riitä mistään. Että nukkua voisi enemmän mitä työlaki sallii. Muutaman jutun jaksoin taittaa eilen Vesanto-lehteä. Tänään lehden taitto jatkuu ja samalla muukin työelämä. Äitienpäivä oli…
Isän vuoro lähteä
Isä lähti sitten kalaisammille vesille 12.4.2014 klo 13.45. Lopulta hänen ei tarvinnut virua sairaalassa 12 päivää pitempään. Viimeiset kaksi ja puoli vuotta ovat olleet enemmän tai vähemmän varpaillaan olemista isän kunnon vuoksi. On lähdetty välillä ambulanssilla, välillä taksilla ja viime kesänä vielä mopollakin. Viime kesä oli uskomattoman ihana isäni kunnon puolesta. Hän oli suurena tukena…
Kipukohtia
Aivan liian helposti alan nähdä syitä ja seurauksia paikoissa ja teoissa. Ikään kuin olisi Vesannon vika se, että olen yrittäjänä konkurssin partaalla. Siitäkin huolimatta, että minulla on tälläkin hetkellä hyvin paljon erilaisia töitä alalta. Tosin useimmat asiakkaani ovat yhtä pieniä yrittäjiä mitä itsekin olen, ja siksi juuri heidänkin laskunsa jäävät usein maksamatta minulle päin. Olemme…
Henki värittää harmaata
Viime aikoina on ollut paljon asioita, joista en ole jaksanut kirjoittaa. Suruprosessi prosessoituu taustalla kaiken aikaa. Tunteet kulkevat tasaisen epätasaista vuoristorataa edelleenkin. Ehkä ajoittaista tyyneyttäkin on havaittavissa. Ainakin suremiseen turhautumista. On menossa se aika, kun yleensä soitan kirjanpitäjälle kysyäkseni, miten olisi helpointa lopettaa kannattamaton yritystoiminta eli yrittämisen harrastaminen. Kirjanpitäjä vastaa yleensä, että olet soittanut joka…
Ensimmäinen joulu ilman esikoista
Kahden viikon kuntoutus- ja työloma Fuerteventuralla teki hyvää fyysiselle kunnolle. Kävelin saarella enemmän kuin kotimaassa vuosiin. Vaan ei tullut tuo tavaksi, joksi sen kyllä toivoisin tulevan. Kävelemisen, itsen hoitamisen ja yleensäkin vastuun kantamisen omasta hyvinvoinnista. Samalla se on vastuun kantamista myös läheisistä. Happinaamari ensin itselle, ja sitten vasta vieressä istuvalle. Minusta ei ole kielteisenä ja…
Tiimit maailmankartalle vaikkapa Fuerteventuran kautta
Viime talvena täällä samoissa maisemissa kävellessäni sopivasti upottavilla hiekoilla päätin, että haluan tänne toisenkin kerran. Jos vain mahdollista. Corralejon hiekkadyynit, suojeltu luonnonpuistoalue, on ihaninta kävelymaastoa kuluneille nivelilleni. Lisäksi tämän saaren värit ja karuus tuovat mieleen Jäämeren seutujen karuuden, sillä erotuksella, että pukeutua ei todellakaan tarvitse turkishaalariin. Aiheuttaa aina itsessäni runsasta sisäistä ristivetoa, kun kaverit toivottavat…
Mitä, minäkö kiinnostunut muustakin kuin itsestäni????
Omituisinta tässä hetkessä on se, että tunteiden vuoristoradalleni on tupsahtanut hienon hieno, pikkiriikkisen pieni, palanen kiinnostusta johonkin isompaankin kuin omassa nurkassa kyhjöttämiseen. Olen iloinnut tietovuodoista, vakoiluista ja vakoilujen paljastumisista, Himasilmiöstä. Se, että aikanaan liityin piraattipuolueen jäseneksi, oli kannanotto siitä, että kaiken pitäisi tapahtua avoimesti. Erityisesti julkisella sektorilla. Yksilön oma tarve omaan yksityisyyteensä on eri asia,…
Sarjaunia susista ja muista eläimistä
Uni-sarjoja en ole näihin saakka pystynyt jatkamaan. Venäjälle tehty sarja Avaruuden Uniin jäi viimeiseksi ennen Miikan kuolemaa. Nyt nämä uusimmat työt ovat jotakin uutta Uni-sarjaa. Kansion olen nimennyt Eläinunet, tai vaikkapa Eläinten Unet. Animal Dreams. Joka tapauksessa sarja on yhä edelleenkin uneksimista. Unet ovat minun, tai voivat ne olla sudenkin. Jokainen kuva kuvissa on oma…
Pojan kuolemasta 5 kk
Tänään siitä on viisi kuukautta. Jotakin on muuttunut. Ikävä tulee useammin ja syvempänä. Epätoivo ja voimattomuus joka toinen päivä – keskimäärin. Joka toinen päivä jaksan tehdä jotakin ja olla takertumatta suruun. Joka kolmas päivä käyn ”ulkona” ja näen ihmisiä ja käyttäydyn kuin ”väärä raha”, eli olen melkein niin kuin mitään suurempaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan.…
Miikan syntymäpäivä
Tänään hän olisi täyttänyt 39 vuotta. Kynttilät palavat kuvan edessä. On vaikea taas olla itkemättä koko aikaa. Ja tuntuu todellakin, että mielekkyys monelta asialta on poissa. Muitakin ongelmia on. Eikä vähäisin niistä ole tämä kuukausien kykenemättömyys asiakastyöhön ja siitä johtuva velkaantuminen. Mietin myös mitkä päässäni kulkevista ajatuksista ovat terveitä ja mitkä vähemmän. Mietin myös miten…
Breikki, lohtukirjoja ja tuutiitutöötituu
Viikon äkkilähtö Mallorcan sisarsaarelle, pikkuruiselle Menorcalle, toimi kohtalaisen hyvänä breikkinä kaikkeen suruamiseen. Tosin sielläkin tuli itkua päivittäin lievästi, mutta vain yhtenä päivänä oli vaikeampaa sulkea hanoja. Se itku alkoi paikallisessa bussissa. Uskon, että sen laukaisi kovaääninen musiikki, sillä musiikki on aina liittynyt vahvasti Miikaan. Se, että sopivan hintainen äkkilähtö persaukiselle oli juuri Menorca, osoittautui muullakin…
Vuoristorataa ja Muutiimi
Elämä on – VUORISTORATAA – Kuten Sirpa totesi oman kokemuksensa kautta Facebookissa. On hyvin syviä surun syvänteitä ja välillä jopa naurun ja ilon täyteisiä aurinkoisia rinteitä. En pääse tunteisiini juurtumaan, vaan seuraan joskus aika pelokkaanakin sivusta: olenko tullut entistäkin hullummaksi. Tietäminen ja tunteminen kulkevat erillisiä polkuja. Niin kuin ovat aina tehneet. Joskus tietäminen, tai sen…
Lankoja
Tänään on taas hautajaispäivä. Olemme lähdössä Saarijärvelle viemään serkkuni Leilan isää viimeiselle matkalle. Tämä kuolema on looginen. Vihtori oli jo vanha mies. Hyvin vanhan miehen lähtö on loogista. Olen kuitenkin oppinut kantapään kautta, että loogisuutta ei näissä asioissa ole. Järjestys voi olla hyvinkin satunnaista. Lähtömme on arpapeliä. Randomina mennään. Kuka tahansa voi olla seuraava. Jostakin…
Pojan kuolemasta reilusti kolme kuukautta
Olemme nyt hiukan aiempaa rauhallisempia. Yhäkin kuitenkin ajoittain hyvin väsyneitä. Väsymys tulvahtaa aaltona koko kehoon. Vie aivan veltoksi. Silloin ei auta muu kuin mennä pitkälleen. Itkua tulee joka päivä. Sekin tulee jostakin aiempaa syvemmältä. Se ei ole niin herkässä kuin surun alussa, mutta sen nousemiseen riittää yksi sana, joka muistuttaa jostakin Miikaan liittyvästä. Kaikki Miikan…
Tumma juhla eli rallikimppu
Muutos on hyvin konkreettista juuri tällä hetkellä. Se on fengshuita laatikoiden siivouksen muodossa. Olen kätkenyt työhuoneen erikokoisiin ja muotoisiin laatikoihin ja lokeroihin hillittömän määrän roinaa, josta en ole ollut edes tietoinen. Nähkääs, jos se on laatikossa, se ikään kuin on siististi ja näkymättömissä. Olemattomissa. Poissa? Monessa muussakin asiassa sitä valehtelee itselleen, että jos asian pyrkii…
Onko muodolla mitään väliä?
Miikan kuolemasta on kohta kaksi kuukautta. Viime viikolla hautasimme myös setäni. Mökillä on ollut vaihtelevasti väkeä. Eila ja Seppo. Miikan tyttöjä. Joona ja Janne. Huomenna Maukan siskon porukoita. Sittemmin Liisa Ruotsista ja Eemil Heinolasta. Miltei koko kesän olemme viettäneet mökillä. Siellä on ollut helpompi olla. Ei ole tarvinnut joka käänteessä kerrata tapahtumia. Vaikka nyt alan…
jos herkeäisi pelottamasta…
Ei surua voi paeta. Ei voi ryhdistäytyä tai ottaa itseään niskasta kiinni hymyilemään maailmalle. Suru ei ole miellyttävää, eikä sen keskellä voi miellyttää. Silti se voi olla kaunis ja syvä, kiitollisuutta täynnä. Suru voisi minua avartaa, kasvattaa ja opettaa. Olemaan nöyrä, tai ainakin nöyrempi. Kiitollinen kaikesta. Kaikesta mikä tapahtuu. Suru voisi opettaa antamaan kaiken vain…
Onko todellakin niin että istun tässä…
Suru on muuttanut muotoaan. Juuri nyt se on raskaampi. Painostavampi. Välillä on ollut paljon helpompia päiviä mitä juuri tämä tänään. On kuin koko rintaranka olisi tulessa. Haluaisin kääriytyä kerälle – lattialle – ja huutaa siinä hiljaa, äänettömästi. En tahtoisi millään jaksaa. Säälin itseäni. Olen niin perhanan säälittävä. Ja nyt vähän hymyilyttää. Tuo uhriksi heittäytymiseni villi…
Olette rakkaita
Elämä. Se päättyy joskus. Tiedetään, kuolemaan. Mutta koskaan sitä ei halua uskoa kuitenkaan. En minäkään uskonut todeksi kaksi viikkoa sitten maanantai aamuna, että poikani on lakannut hengittämästä. Ensimmäisestä Sinin hätäsoitosta saakka toivoin, että kyllä poikamme kohta hengittää taas. Että hänet elvytetään, että hän on elävien kirjoissa ihan pian. Sitten seuraa viikko pimeää. Muistan vain useita…
Vennään maalla, taudissa ja toivuksessa
Lupasin joillekin kavereilleni kirjoitella blogiin jo Venäjän matkan aikana, mutta siihen ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Eikä myöskään paukkuja. Sillä ohjelma oli todella tiivis ja töitä paljon. Onneksi kova flunssa tuli vasta keikan jälkeen. Tällä kertaa kysymyksessä oli influenssa, sillä kuumetta oli monena päivänä yli 39. Tautia kesti yli viikon. Astma paheni. Sain kovat rohdot ja…
Verryttelyä
Olen opiskellut After Effectsiä. Se on hauska ohjelma, mutta sisältää niin paljon tavaraa, että omaksun sen nähtävästi noin kymmenessä vuodessa. Jos aikaa tulee ohjelmaa opiskella. Kutsumus olisi saada kuvat liikkeeseen ja ääntä mukaan. Sille on olemassa nimikin: mediataide. Oikeastaan päätin noin reilu puoli vuotta sitten luopua koko taiteesta. Miksi tehdä sitä, koska siitä ei todennäköisesti…
Heimosisaruutta ja elämän tuomia paineita
Kuukauden sisälle on mahtunut taas paljon. Päälimmäisenä on ollut isän saama sädehoito ja sen seuraamukset. Mieli askartelee isän kärsimyksissä, vaikka osa mielestä kuitenkin työskentelee myös asiakastöiden ja taiteenkin parissa. Siunattua on ollut se, että tällä hetkellä minulla todellakin on ollut työtä, johon olen toistaiseksi voinut paeta huolta. Huolehtiminen ei auta koskaan mitään, mutta minkäs teet…
Arvovapaata lapsenomaista uteliaisuutta etsimässä
Vuosi on vaihtunut jo kauan sitten. Monenmoista kuvaa on tullut otetuksi ja maalatuksi, sekä näitä yhdistetyksi. Olen miettinyt myös todellista suhdettani kuvaan ja sen tekemiseen. Itse prosessia ja tuotoksen arvoa ja arvottamista. En ole koskaan pitänyt auktoriteeteistä, en liiemmin kilpailusta, silti minulla on ollut useita auktoriteetteja, jotka ovat olleet enemmänkin esteinä onnellisena olemiseen. . Nämä…
Akvarellikoosteita
Onpa ollut ihanaa sotkea vesivärejä keskenään, kokeilla kumisementtiä, eri sävyjen keskinäistä leikkiä. Olen hyvin ihastunut vesiväreihin juuri nyt. Astmakeuhkollekin ne sopivat paremmin mitä kovemmilla aineilla sekoitettavat. Maalasin jo Fuerteventuralla läjän tilkkutäkkitilkkuja tuleviin koosteisiin ja lisää maalaan heti, kun asiakastyöt ja päivän valo, tai tarpeeksi voimallinen keinovalo, niin sallii. Prosessi on siis palasista koostuvaa, kuten aina…
Väri, siitäpä taidan väristä
Matkat ovat samalla myös matkoja itseen, eivät pelkästään matkoja paikkoihin kuvaamaan, tai niin kuin näin talvisaikaan – myös maalaamaan valossa. Koko elämä on kuin uni, joka koostuu henkilökohtaisesta symboliikasta, jollaisia väritkin pitävät sisällään. Lopulta kaikki on vain unta. Harhaa, mistä buddhalaiset ja muutkin puhuvat laajalti. Jostakin syystä huomaan aina ensimmäisenä ja viimeisenä asioissa niiden värit.…
Inventaariota – sanoja kuvaamisesta
Kuvaaminen on ollut yksi isoimmista töistäni kaikki nämä 17 matkustamisenkin vuotta. En koe silti olevani valokuvaaja, en luontokuvaaja, en tapahtumakuvaaja, enkä myöskään ihan pelkästään harrastajakuvaajakaan. Kuvaamisen määrä ylittää harrastajarajan. Jos sellaista rajaa on. Voihan sen tehdä ihan itse. Jos vielä verottaja hyväksyy kuvausmatkat työmatkoiksi, niin onhan se työtä. Tosin niin mielenkiintoista ja mukavaa, että jos…
Matkoja ja kuvauskohteita
Nuorempana kiinnostivat ravintolat, viinit ja sen sellaiset. Matkoiksi riittivät kotimaa ja naapurimaat. Varsinaisen matkustamisen aloitin vuonna 1996, jolloin päätin voittaa lentopelkoni. Ei sellaista ollut koskaan ollutkaan. Olin vain luullut potevani sitä. Päiväkodin Kirsti-johtaja pyysi useita kertoja matkoilleen mukaan, hänhän toimi useilla lähinnä Venäjälle suuntautuneilla matkoilla, oppaana. Tai silloin sekin oli vielä Neuvostoliitto. Sanoin Kirstille, että…
Fuerteventura, lepoa palvelusta ja kipupisteitä
Kun on paljon touhua ja tekemistä, unohtaa monenlaista remppaa kropassa ja murhetta mielessä. Kaksi kuukautta takana tauotta työskentelyä erittäin mielenkiintoisten ja antoisten töiden parissa. Oli Vesanto-lehti. Irman ja Kirsin runokuvateos. Ekspressiivisen taideterapian kevätsymposium Rovaniemellä huhtikuussa, Pykeijän ystävien ( ja muittenkin Jäämereen kiintyneiden) sivuston ja esitteen luominen. Tiedossa vielä yksi todella mielenkiintoinen asiakkaan kirja, josta en…
Tyhjän takin kolinaa
Vesanto-lehden painoon saattamisen jälkeen alkoi kuulua tyhjän takin kolinaa. Näyttäisi, että se alkaisi pikku hiljaa menemään ohi. Tosin ei takki vielä täysi ole millään muotoa. Ajoittain katselen haikeasti näytön alla olevaa ystäväni muotoilemaa liikuttavan ihanaa kultaista lohikäärmettä. Se istuu passin päällä ja muistuttaa minua siitä, että elämää on muuallakin. Ja myös siitä, että jos ei…
Elämää ja kuolemaa
Viiteen vuoteen ei ole ollut näin paljon asioita yhden kuukauden aikana. Ei ainakaan näin monenlaisia ja koskettavia. Työrintamalla tämä on ollut graafisen suunnittelun alkamista näillä leveysasteilla. Syyskuussa alkoi toimeksiantoja tulla. Heti sen jälkeen, kun päätin alkaa markkinoimaan. Toimeksiannot eivät tosin ole tulleet sieltä, mihin suuntaan olen markkinoinut. Oletan kuitenkin, että vahva oma päätös alkaa tekemään…
Neljäs mandala
Takana on asiakastöitä graafisen suunnittelun rintamalta, kuvankäsittelykoulutusta vesantolaisille, Vesanto-lehden ulkoasusuunnittelua, yrittäjätapaamisia ja yhdet vaalit. Kuopiolaisen Eeva Mäkisen kampanjaa tuin tekemällä muutamia yhtä pirteän väristä esitelippusta mitä Eevakin on. Hän sai kivasti ääniä, mutta ei ihan valtuustoon saakka yltänyt. Monitoiminainen. Kulttuurin ja kulttuurihyvinvoinnin uranuurtaja. Nainen, joka tekee, vaikka osaa myös puhuakin. Joskus tuntuu, että pelkkä puhe…
Uusi mandala
Minulla on ollut ihania asiakkaita. Heiltä olen saanut inspiraatiota myös omiin kuviini. Kiitos heille! Uusin mandala on tässä. Miten voi yksinkertainen teettää näin paljon työtä! Mutta tässä se on, olkaa hyvä!
Tervoon näyttely marraskuuksi
Kuvankäsittelykurssin yhteydessä tulin luvanneeksi Arkaaiset Unet-näyttelyn Tervoon marraskuuksi. Katsastelen tässä kuinka paljon on olemassa olevia vedoksia ja kehyksiä niihin. Kyllä näyttäisi yhden näyttelyn verran kehkeytyvän. Toisaalta yhtään näyttelyä en ole tehnyt niin, etteikö joku uusi teos mahtuisi joukkoon. Eli tarkoittaa, että yksi tai kaksi keskeneräistä tulee loppuun saattaa. . Teoksen loppuunsaattaminen onkin sitten sellainen asia,…
Kuvankäsittelykoulutusta ja kuvakilpailu
Vähän toista vuotta Vesannolla. Ja kaikki hyvin. Paitsi että. Silloin tällöin kaipaan kulttuuria. Elävää musiikkia. Teatteria. Kahviloita, mihin voisi kaverin kanssa mennä porisemaan. Eivät ne nyt niin kaukana ole, enkä ole lainkaan varma menisinkö, jos olisivat nurkalla. Mutta silloin kun osaa kaivata jotakin, tietää että on elossa ja ehkä omaa vielä hitusen tahtotilaa. . Vuoden…
Mandala2
Toinen teos mandala-sarjaan. . Muutama miete myös vedosten hinnoittelusta. Se kun on kuvan tahi minkä tahansa muittenkin tuotteiden tekijöiden ikuisuuskysymys. Miten paljon voi veloittaa teoksen kopiosta, jonka originaalin omistat. Erityisesti kun se on valmistettu monessa eri vaiheessa pitkän ajan kuluessa. Olen yrittänyt pähkäillä hiukan yhteen teokseen meneviä työtunteja, ohjelmien ja värien ynnä muiden kuluja. Olen…
Mandaloita tulee, ei voi estää
Vimmainen innostus tai paremminkin jälleeninnostus vektorigrafiikkaan ja sitä kautta mandalakuvioihin ja pyhään geometriaan on iskenyt tajuntaan ja tekemisiini. Ammoisina aikoina jo Pythagoras tajusi geometrian ja sen henkisten yhteyksien päälle. En ole millään muotoa matemaattinen / musikaalinen, mutta geometriset kuviot ja ääni vetävät puoleensa. Niissä on joitakin kosmisia perussointuja, jotka aiheuttavat halua tehdä tämän kaltaisia kuvia.…
Muutama kuva edellisiltä Lontoon matkoilta sarjaan Urbaanit Unet
Ennen kun alan työstää Puolan kuvasatoa, julkaisen nämä 15 Urbaanien Unien sarjaan kuuluvaa teosta, joilla osallistuin Lontoon liikennemuseon järjestämään kilpailuun otsikolla Secret London. Kuvat olivat todennäköisesti liiankin salaisia, koska eivät sen kummemmin kisassa menestyneet. Tein nämä kuitenkin silmällä pitäen Urbaanien Unien sarjan kasvattamista. Minulle Lontoo näyttäytyi kuitenkin tällaisena. Luonnollisesti. …
Yksi kuva enkeleille vinkiksi….
En ole koskaan pitänyt Photoshopin filttereistä elikkäs suotimista. Ne ovat aina tunnistettavissa, tai ainakin melkein aina. Nyt C6:ssa on aika hyvä öljyvärimaalaussuodin. Tai no. Ei se suoraan valokuvaan toiminut, vaan ensin piti muovata kuvaa aikalailla ja yhdistää siihen vielä omaakin maalausta, mutta tässä tapauksessa viimeistelin teoksen sillä öljyvärisuotimella. Ajattelin isääni ja huomista aorttaoperaatiota. Tämä on…
Lisää abstrakteja töitä ansaintalogiikkaa paetessa
Noin viikko sitten juttelin paikallisen elinkeinoasianaisen kanssa työllisyystilanteestani täällä Vesannolla. Eli koko kesänä ei juurikaan ole ollut toimeksiantoja, joista olisi tullut rahaa maksaa edes yrityksen kuluja. Toimetonna en ole kuitenkaan ollut. Olen kuluttanut huomattavan summan jälleen kerran taiteeseeni ( tai minä nyt kutsun sitä taiteeksi, jonkun muun mielestä se voi olla ihan jotakin muuta). Olen…
Abstraktioita
Abstraktit teokset ovat useiden vesivärimaalausteni digitaalisia yhdistelmiä. Tykkään kovasti maalailla vesivärillä, akryylillä, öljylläkin. Mutta vesiväri on kaikista ihanin, koska se ei saastuta vesiä eikä keuhkoja. Paitsi ne, jotka ovat yleensä made in China, joissa lukee että ongelmajäte. Sellaisetkin olen joskus tullut köyhyyksissäni hankkineeksi. Parhaat vesivärit saa Venäjältä ja ne ovat hunajapohjaisia. Olen julkaissut näistä osia…
Nämä olivat unohtuneet arkistoihin
Muutama A3-kokoon suunniteltu pienempi Arkaainen Uni-teos on jäänyt laittamatta kauppaan ja myös esittelemättä. Tein nämä Savonlinnan Saima-kahvilan näyttelyyn viime kesäksi. Vesannolla ja Suonenjoella taisi olla pari näistäkin esillä.
Ahma ja susi juoksivat karkuun
Koin tänään pienoisia epätoivon hetkiä kun pari sutta, yksi ilves, ja yksi ahma olivat juosseet pois koneeltani. Kolme Arkaaisten Unten sarjan viimeisintä teosta oli totaalisesti hukassa. Tällä kertaa siis ilves ja ahmakin olivat hukassa, ja mietin että se eläin perii vielä kaikki kolme teosta. Vaan muisti palaili pätkittäin ja tajusin, että tein ne mökillä ja…
Hiomista riittää
Kesä on mennyt erittäin sosiaalisissa ja perhekeskeisissä tunnelmissa. Taiteeseeni en ole juurikaan ehtinyt paneutua. Nyt olen kuitenkin päättänyt vakaasti aloittaa todella tämän blogin pitämisen täällä ARShop.fi-domainin alla. Samalla kun kerron taideyrittäjän työhöni ja teoksiini liittyviä tunnelmia, esittelen täällä myös uusimmat teokseni. Joskus esittelen varmasti vanhojakin teoksiani, vaikka siitä tikutetaankin heti silmään! . Tässä blogikaupassa kaikki…
Monenmoista kummajaista
Jokaisen blogimerkinnän voisi nyttemmin aloittaa lauseella: eipä ole tullut kirjoiteltua tätäkään piiiitkiin aikoihin. Päivittäinen blogittaminen ei tunnu muutenkaan sopivan meikäläiselle, mutta silloin tällöin merkintöjen tekeminen tuntuu ihan luontevalta. . Isän tilanne ei juurikaan ole muuttunut, mutta toivossa eletään, että elokuun loppupuolella hän saa uuden aorttaläpän ja sen jälkeen elämä hiukan helpottuisi. Isäni sairastaminen on vienyt…
Piti tulla suomenkielinen kauppa, tulikin blogi…
Pitkään harkitsin miten alan toimia suomalaisen domainini ARShop.fi kanssa. Harkinnan lopputulos on tässä, tosin aika blankkona vielä. Päivitän suomenkielistä blogiani samaan tahtiin kun uusia kuvallisia, sanallisia, liikkuvia tai liikkumattomia, mykkiä tai äänellisiä teoksia syntyy. Tästä lähtien esittelenkin teoksiani ehkä etupäässä tässä blogissa, josta ne ovat yhtälailla myynnissä kuin ARShop-kaupassakin. Teoksistani voi tilata vedoksia…
Talven selkää taitellessa
Talvi on ollut pitkä ja monella tapaa uuvuttava. Isän sairastaminen, joka jatkuu, ei ole ollut helpoimmasta päästä asioita. Vaikka aika loogistahan se on, että kun vanhenee tulee kaikenlaista remppaa ja sairautta. Toisaalta en ole aivan varma pitäisikö noin olla. Ihanne olisi tietysti kuolla terveenä ja saappaat jalassa sorville. Omaiset siitä tietysti shokeerautuisivat, mutta itse tuskin.…
(taide)yrittäjyyden ihanuudesta
Juuri eläkkeelle jäävä kirjanpitäjäni toteasi nyt, että niin Mirja, se on helmikuu! Melkein joka ikinen talvi, viimeistään helmikuussa, iskee epätoivo laskupinon ja oman laskutuksen epäsuhdasta! Siis yritykselle tulleitten laskujen pino on auttamattomasti suunnattoman paljon korkeampi mitä oman laskutuksen pino. Niin mikä OMAN laskutuksen pino? . Olen yrittänyt tätä itkun tyrskeitten ja turpean pääni sisällä analysoida.…
Pakkasta ja näyttelyputkea
Olen tottunut maaseudun hiljaisuuteen ja rauhaan. Niin paljon, että kaupungit ovat alkaneet tuntua metelöiviltä pakokaasukeskittymiltä. Silti mietin, koska voisin matkustaa esimerkiksi New Yorkiin kuvaamaan muutamaksi päiväksi materiaalia Urbaaneihin Uniini. Muitten kuvia kun en voi periaatteellisista syistä Uni-kuvissani käyttää. Onneksi paikoista yleensä pääsee myös pois! . Näyttelyputki Savonlinna, Hailuoto, Koli, Kuhmoinen ja nyt Vesanto on takana.…
Vuoden 2012 ensimmäinen blogimerkintä
Vuoden vaihde on ollut sutinaa. Ensin on vietetty joulua isommalla perhekokoonpanolla mitä alkuperäissuunnitelma oli. Tuli siis ihan oikea joulu. Oli lapsi ja kaikkea siihen liittyvää ihanaa ja vilkasta. Uutta vuotta otimme vastaan vanhassa kotikaupungissa Rudin, Ninjan ja Musin kanssa. Tämä jengi ei juurikaan riehunut pippaloissa eikä kenellekään jäänyt pahoja muistoja edes pommituksista. Heti uudelta vuodelta…
Taideprojekteista
Kolin näyttely on yhäkin meneillään, vaikka Luontokeskus olikin pari viikkoa marraskuussa kiinni. Minulle jäi avajaisten jälkeen suhteellisen mukava fiilis näyttelyn kokonaisuudesta, vaikka jos minulla paljon rahoja olisi – olisivat kehykset laadukkaampia ja kaikki samaa lajia. Nyt on pieniä eroavaisuuksia näissä muutenkin halpiskehyksissä. Jotta sain ostetuksi kehyksiä, vedostettua teoksia ja aikaa valmistaa kokonaisuuden, otin autolainan, tosin…
Harvoin kotona, ehkä siksi juuri se onkin niin nannaa!
Hyppely sinne ja tänne on jatkunut. Pitänee rokkimummon sammaloitumattomana, kun vierii ja edelleenkin vain vierii. Takana on viikko Gran Canarialla, yksi torstain ja lauantain välinen piiiitkä yö Revontulessa Sammon Takojissa eli opiskelemassa tuotekehittäjän erikoisammattitutkintoa varten, kuusi päivää Takun Aslak-kuntoutuksessa Anttolanhovissa, kolme vuorokautta Porvoossa käsin piirtämistä opettaessa pienelle, mutta erinomaisen intensiiviselle ja motivoituneelle ryhmälle. . Vesannolla…
Vesannolla, mutta ei sittenkään
Kalenteri näyttää, että olisimme asuneet kohta puolitoista kuukautta Vesannolla. Mutta mikä on todellinen määrä. Olen viettänyt ajasta suurimman osan jossakin muualla, kouluttamassa, koulussa, kuntoutuksessa Mikkelissä, Kolilla, Hailuodossa, Rovaniemellä, Porvoossa. Kaikki liittyen jotenkin työhöni. . Kolin näyttelystä jäi hyvä mieli. Hailuoto pitäisi nyt mennä purkamaan, vaan kun juuri olen Porvoosta palannut piirustuskurssia pitämästä, ei oikein jaksaisi…
Maallinen omaisuus selkäreppuun
Muutto alkaa olla akuutti. Se tapahtuu tosin siten, että itse en ole varsinaisessa aktissa mukana! Lepäilen ja kuntoilen Mikkelin Anttolanhovissa TaKu:n Aslak-kuntoutuksessa. Muutenkaan minussa ei ole kylliksi munaa fyysiseen raadantaan. Tosin piälysmiehenä olisin voinut toimia, mutta miehen helpotukseksi en voi tehdä edes sitä. Kun palaan viikon kestäneeltä kuntoutusjaksolta, tulenkin sitten uuteen kotiin Kelkkakujalle. . Ihmiset…
Olen kotoisin Maa-nimiseltä planeetalta
Olen mielenkiinnolla seurannut vaalien aiheuttamaa ajattelemisen aaltoa. Jotakin myönteistä on tapahtunut, ihmiset ovat laajalti alkaneet esittää mielipiteitään, ottamaan kantaa, provosoitua, reagoida. Siinä on mielestäni Persujen paras anti, mutta siihen se sitten jääkin. Odottelen heiltä todisteita tasa-arvoisuutta, oikeudenmukaisuutta ja suvaitsevuutta edistävistä päätöksistä! Politiikka on pitkään useimmista tuntunut likaiselta peliltä, jota eliitti pyörittää, ja johon pulliaisella ei…
Blogielämän virkistämistä
Sen jälkeen kun kaikki kaatui viime vuonna, tietokone, metsä ja oma kunto, on ollut vähemmän blogimerkintöjä sivuillani. Nyt tietokone toimii. Mökkitontti on raivattu. Maisemointia on alettu vähintäänkin suunnitella: kuusia, ruusupensaita, kivia rantatöyräälle, niitten väliin soraa ja hiekkaa, pajuaitaa ja ehkä joku puusta rakenneltu monumentti myrskyn muistoksi. Isäni saa sen tehdä, minä kuuleman suunnitella. Oma kunto.…
Marraskuun blogimerkintä
Näyttää siltä, että blogikirjoittaminen tapahtuu nykyisin kerran kuukaudessa. No, voisihan tämä olla vieläkin harvemmin tapahtuva ilmiö. Kun edellisen kerran tein merkintöjä, oli Astan jälkiä vielä mökillä koko liuta korjaamatta. Nyt on mökki jo talviteloilla. Viimeisin muutos rantaan tuli kivikuorman muodossa. Tontilla on liikkunut pari kiven pyörittäjää, jotka väittävät kiven pyörittämisen olevan enemmän älyllistä kuin fyysistä…
Taideyrittäjyydestä ja Keskisuomalaisen jutusta kirvonnutta…
Juttu Keskisuomalaisessa taideyrittäjänä olemisestani oli todella hyvin kirjoitettu. Kiitos siitä toimittajalle. Kiitos myöskin Keskisuomalaiselle siitä, että sijoitti jutun kulttuurisivuille. Meitä taideyrittäjiä alkaa olla jo melkoinen määrä. Hienoa jyväskyläläistä pioneerityötä on tehnyt mm. Neuvosen Kirsi. Käytyäni Creada-valmennuksen noin vuosi takaperin, tulin ehkä ymmärtäneeksi syvemmin kohdallani mihin suuntaan olemme menossa ja itse asiassa hiukan sekin, mistä olemme…
Yhteenvetoja kaikesta kesällä kaatuneesta
Kesästä jäi mieleen useita kaatumisia. Mökkitontilta kaatui liki 60 puuta. Työkone kaatui totaalisesti ja oli kolme viikkoa korjattavana. Itse olen pysynyt toistaiseksi pystyssä, vaikka puitten kuolema kyllä itketti vähän aikaa. Keskeytin myös opintoni, sekin eräänlainen kaatuminen. Toisaalta tiedän, että jossakin toisessa kohtaa voin jatkaa sitä, sitten kun on opinnoille parempi hetki ja motivaatio korkeammalla. Haluan…
Kurssi jatkuu, vaikka opinnot keskeytinkin…
Helteillä olin lomalla. Helteiden jälkeen työkoneeni oli yhteensä kolme viikkoa huollossa.Koneen puuttuminen tarkoitti loman jatkumista ja samalla myös jonkinasteista turhautumista siitä, että en voinut tehdä joitakin asiakkaitteni kanssa sovittuja töitä. Nyt pitäisi aikuisen oikeasti aloittaa jostakin päästä. Kuten joka syksy, nytkin on tullut sellainen mukava kutina, että jotakin kivaa tekemistä on alkamassa. Bloggaaminen ei ole…
Apatheiaa ja talouskutistusta
Kuuntelin illalla radiosta mielenkiintoista keskustelua onnellisuudesta Uusi Musta-ohjelmassa. Keskustelijoina olivat mm. Jari Sarasvuo ja Olli Alanen. Ohjelmassa tultiin jälleen kerran siihen tulokseen, että raha ei tee onnelliseksi tietyn rajan jälkeen. Eli perustarpeiden tyydyttymisen jälkeen. Se mikä taas tekee onnelliseksi on mielekäs tekeminen. Kuluttaminen ei ainakaan tee onnelliseksi, vaikka shoppailusta voi saada välillä samantapaisia hetkellisiä ja…
Postikorttibisneksiä
Hieman puolikuntoisena on muutama päivä vierähtänyt. Dekkareiden ja punkan kanssa seurustellen. Ja välillä työasioita mietiskellen. Äikään Jyrki kävi täydentämässä postikorttivarastojaan myös minun korteillani ja totesin, että joitakin Arkaaisia postikorttiaiheita pitää painatuttaa lisää ja että Mayu Alpacas-korteille olisi nyt mahdollista saada ainakin muutamalle arkkitilaa. Sannan kanssa ollaan suunniteltu yhteisiä apajia alpakka-aiheilla, eli Sannan alpakat, minun kuvat…
Solutapaaminen
Eilen osa meistä Sammon Takojista kahvitteli ja päivitti tilannettaan Rhea-laivalla satamassa. Paljon oli taas tapahtunut itse kellekin meistä. Monenlaista prosessia, haastetta ja kriisiä. Toisten kautta huomaa paremmin myös sen, mitä itse on tullut tehneeksi. Mistä johtunee se, että koko ajan pitää itseään ainakin jonkun verran laiskana ja että pyrkii syyllistämään itseään siitä, että ei ole…
Julkaistiin jo!
Uudet sivuni julkaistiin jo 10.6.2010 klo. 15.12! Samalla totesin että siirto epäonnistui! Että jäljellä oli ainoastaan visuaalinen ilme! No mikäs siinä, eihän siinä mennyt kuin vajaan vuoden työ taivahan tuuliin. Tosin suurin osa siitä suunnittelua ja Uni-sarjojen fiilausta ja uusien teoksien tekemistä. Sivustolle tulee kaikki se, mitä opin Creadan aikana ja osa siitä mitä teen…