Marraskuun blogimerkintä

Näyttää siltä, että blogikirjoittaminen tapahtuu nykyisin kerran kuukaudessa. No, voisihan tämä olla vieläkin harvemmin tapahtuva ilmiö. Kun edellisen kerran tein merkintöjä, oli Astan jälkiä vielä mökillä koko liuta korjaamatta. Nyt on mökki jo talviteloilla. Viimeisin muutos rantaan tuli kivikuorman muodossa. Tontilla on liikkunut pari kiven pyörittäjää, jotka väittävät kiven pyörittämisen olevan enemmän älyllistä kuin fyysistä voimaa vaativa harrastus. Itse en ole osallistunut kumpaankaan toimintaan, en älyllisen enkä fyysisen voiman käyttöön. Kumpaankaan ei riitä kapasiteetti.

Kummallista marraskuussa on ollut se, että minulla on ollut hyvin asiakastöitä graafisen suunnittelun puolelta. Ihan normaalia myös se, että en ole kauppaani ehtinyt markkinoida ja siellä myynti on jäänyt heikoksi. Asialle täytyy tuonnempana tehdä jotakin, vaikka mitään en lupaa kenellekään, en edes itselleni. Lupaukset kun pitää mielestäni täyttää, enkä ole varma vielä mihin resurssit tällä hetkellä riittävät.

Kaksi seminaaria on myös takana, toinen liittyi Luovien alojen yrittämiseen ja oli suurimmalta osalta enimmäkseen masentava kokemus. Kumma kyllä myös kollegani koki sen samalla tavalla. Tuntui, että yritys olisi parempi lopettaa heti. Turhaa on  jatkaa yrittämisen harrastamista, jos nyt ei halua itseään ihan hulluna pidettävän. Toisaalta huomattavan korkeaikäisenä ei ole enää mitään väliä sillä, mitä muut mahtavat ajatella toimistani, joten jatkan yrittämistä. Toistaiseksi.

Luovien alojen taloudesta puhuttiin toisessa seminaarissa, jonka järjesti Mid-Norden hanke . Tämä sessio olikin sitten jo huomattavasti innoittavampaa materiaalia. Erityisesti professori Saara L. Taalaksen esitystä oli mahtavaa kuunnella jo esitystavan vuoksi, mutta myös sisällöllisesti se jätti mieleen useita kysymyksiä. Mikä on sosiaalinen media! Postsosiaalista, eli ei lainkaan sosiaalista, vaan mediaa silloin kun minä haluan! Sosiaalista on se, kun anopin 75-vuotispäivillä yritetään tulla juttuun kaikkien juhlijoiden kanssa. Sosiaalinen media on alkanut mietityttää minua muutenkin paljon. Erityisesti sen merkitys kansainvälistymisessä. Saaran mukaan globaalisti hypetetään, mutta parhaiten somedia kuitenkin toimii paikallisessa osallistumissa. Esimerkkinä tästä oli kirkosta eroamisbuumi Suomessa. Ilman nettiä eroamisluvut olisivat olleet varmasti alhaisemmat.

Ruotsalainen tutkija Evelina Wahlqvist puolestaan on tutkinut luovuuden alueellisia eroja ja pohti luovan talouden uhkia ja mahdollisuuksia. Hän oli tullut siihen tulokseen tutkimuksissaan, että taiteilija tarvitsee rauhallisen paikan luodakseen ja kaupungin esittääkseen ja myydäkseen taidetta. Taiteilijan olisi siis hyvä olla sosiaalinen erakko, tai jos on vain erakko, niin sitten hänellä pitäisi olla agentti. Mitään uutta ei tässä tullut esille, mutta olipahan hyvää kertausta. Tositaide ja raha eivät yhäkään kulje käsikädessä. Useimmilla taiteilijoilla oli toinen työ taiteilijan ammatin lisäksi. Designerit hankkivat parhaiten. Jiihhaa.

Norjalainen Atle Hauge puhui symbolisten arvojen tuottamisesta luovan talouden kilpailussa. Esimerkkinä syvästi inhoamani Burberry-kuosi. Koska symboliikka vaihtelee kulttuureittain, tuli Jenkeissä Burberry-raidoista räppäreiden symboli ja Britaniassa jalkapallojunttiuden ikoni.

Yhteiseksi tekijäksi näille seminaareille minulle jäi sellainen mielikuva, että maailman talouden uskotaan pelastuvan luovan talouden avulla. Creative industries must go on! Oli aikoja, jolloin vain Kiina olisi pystynyt pelastamaan kommunismin, ja nämä ajat juuri nyt,  kun vain Kiina voi pelastaa kapitalismin ja tulevat ajat jolloin luova talous voi pelastaa maailman talouden. Eikun luomaan! Aloittaa voi vaikka omasta nahkastaan!

Seminaarien jälkeen matkustin kolmeksi päiväksi kuvaamaan Istanbuliin kuvia tuleviin kirjan kansiin. Matka oli raskas. Kaupunki itämaisille mausteille tuoksuva sekamelska ja ajoittain kaoottinen. Eksyin myös pimeille kujille, missä minua oikeasti pelotti. Mukavaa oli palata tänne hapekkaaseen ja raikkaaseen kotimaahan katsomaan mitä on tullut kuvanneeksi. Muslimit ovat koko ajan kulkeneet tässä rinnalla. Koko Istanbul oli täynnä varmasti kaikista mahdollisista muslimimaista tulleita pyhiinvaeltajia ja vielä yksi jengi löytyi Heinolan Tähtihovistakin eilen, kun poikkesimme sinne syömään paluumatkalla. Ei kristinusko taida ollakaan se ainoa maailman uskonto!