Olen tottunut maaseudun hiljaisuuteen ja rauhaan. Niin paljon, että kaupungit ovat alkaneet tuntua metelöiviltä pakokaasukeskittymiltä. Silti mietin, koska voisin matkustaa esimerkiksi New Yorkiin kuvaamaan muutamaksi päiväksi materiaalia Urbaaneihin Uniini. Muitten kuvia kun en voi periaatteellisista syistä Uni-kuvissani käyttää. Onneksi paikoista yleensä pääsee myös pois!
.
Näyttelyputki Savonlinna, Hailuoto, Koli, Kuhmoinen ja nyt Vesanto on takana. Jokaiseen näyttelyyn olen tehnyt sarjan uusiakin teoksia ja Arkaaiset Unet sarjassa alkaa olla lähemmäksi sata teosta. En ole laskenut. Yhden valmiiksi tulemisen prosessi vie aikaa vuosia, jos ajan laskeminen aloitetaan kuvamateriaalin hankinnasta. Kalliopiirrospaikoilla olen kiertänyt kuvaamassa kohta 7 vuotta. Eläimiäni olen kuvannut kohta 15 vuotta. Tosin alkupään kuvia olen heitellyt paljon jo roskakoriinkin. Niiden resoluutio kun ei riitä isompaan kuvaan. Teokset ovat niin ikään työn alla kuukausia, sillä etenen yhden kuvan kanssa vauhtia tunti silloin toinen tällöin. Loput ideoinnit tapahtuvat muualla kuin koneen takana. Yleensä sohvalla pitkällään.
.
Olen jälleen pohtinut aika usein kysymystä mitä järkeä tässä kaikessa on. Olen päättänyt melkein jokaisen näyttelyn kohdalla lopettaa koko hassuttelun. Ja jatkanut taas. Taloudellisesti ajateltuna taideyrittäjyys on hyvin kallis harrastus. Kuitenkin aina jatkan ja lupaan nyt olla enää sanomatta, että lopetan, sillä huijaan sillä eniten itseäni. Lopettaminen tarkoittaa minulle tilapäistä masennusta, joka yleensä menee kahdessa vuorokaudessa ohi. Usein myös nopeammin. Kahden tunnin masennus on otettava kunnolla: itsesääliä, uhrina olemista, tervassa ja höyhenissä kierimistä, runsasta vaikeroimista ja kyynelehtimistä korkeintaan kaksi tuntia ja that’s it. Sitten taas hommiin.
.
Erityisen onnellinen olen eilisistä Vesannon näyttelyni avajaisista, joihin tuli juuri sellainen porukka, jotka olivat aidosti kiinnostuneita tekemisistäni. Tuli ihan hirveän hyvä mieli ja kiitollinen olo. Kiitos vielä kerran kaikille niille, jotka pääsitte tulemaan ja niillekin, jotka menevät myöhemmin. On äärimmäisen tärkeää tietää, että ei tee tätä hommaa yksin omassa nurkassa pelkästään itselleen, vaan että se on jaettavissa. Ja soisin sen aiheuttavan iloa ja ajatuksia myös muille kuin itselleni.
.
Ensi viikolla Aslak-kuntoutukseen Anttolaan. Sen jälkeen taas häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja. Vesanto rulettaa!