Hieman puolikuntoisena on muutama päivä vierähtänyt. Dekkareiden ja punkan kanssa seurustellen. Ja välillä työasioita mietiskellen. Äikään Jyrki kävi täydentämässä postikorttivarastojaan myös minun korteillani ja totesin, että joitakin Arkaaisia postikorttiaiheita pitää painatuttaa lisää ja että Mayu Alpacas-korteille olisi nyt mahdollista saada ainakin muutamalle arkkitilaa. Sannan kanssa ollaan suunniteltu yhteisiä apajia alpakka-aiheilla, eli Sannan alpakat, minun kuvat ja Nasan avaruudet. Nasaltakin on lupa saatu, joten nyt olisi aika muutama malli painatuttaa.
Samalla muistin, että minulla on muutama puolitiehen viety enkeliaihe. Enkelit ovat olleet vain niin ällön pyhimysmäisiä, että olen ottanut niihin tietoisesti etäisyyttä. Liika makeus ei ole nam. En ole muutenkaan mikään enkeli-ihminen, mitä nyt harvase päivä törmään ihmisiin, jotka tekevät enkelin töitä olemalla ihmisyyden peilinä. Tukena ja turvana. Yhtälailla jokaikinen kadun pummi ja pultsarikin ovat heitä – siis enkeleitä, joissa on yksi osa pyhää ja loput sitten jotakin mitä mieli on päälleen pistänyt.
Aion uskaltautua nyt kuitenkin julkaisemaan muutaman enkeliaiheisenkin kuvan. Ensin tässä blogimerkinnässä yksi, ja sitten odotan tuleeko hirveitä yökkäilyaaltoja palautteena ja sitten painoarkille vaan!
Nyt on sen verran parempi vointi, että voisin lähteä Astuvansalmen kalliomaalauksia ihmettelemään. Ovathan ne vieläkin katsomatta ja kuvaamatta.
