Valon Siivet jatkaa Valon Synty-sarjaa. Maalausta, vektoreita, photoshoppaamista, kymmeniä tasoja, kymmeniä yhdistämisiä ja lisätasoja. Siitä ne kuvat syntyvät.
Tiistaina tullut kutsu osallistua kansainväliseen Le Vie Art -tapahtumaan Galleria Mentanan näyttelyssä, alkaa tuntua aivan utopialta. Vaikka en ole vielä saanut tarkempia tietoja, niin sen verran olen ottanut selvää, että se maksaisi maltaita. Ja maltaita minulla ei ole. Jossakin vaiheessa päätin lakata myös hakemasta apurahoja. Viime joulukuussa päätin myös sen, että en hae mihinkään ryhmiin enkä yhdistyksiin, vaan pyrin tekemään kaiken itsenäisesti. En pyydä lupaa minkään tekemiseen, enkä myöskään kenenkään toisen rahoja. Ja jos kuvat lakkaavat tulemasta vapaasti virtaamalla, lopetan koko homman. Virta on kaikille avoinna ja siitä virrasta on hyvä poimia ihan jokaisen.
Firenzen kanssa samaan aikaan on Pielaveden näyttely. Joten Pielavesi versus Firenze. Pielavesi ei maksa minulle, eikä varmaan tuotakaan. Mutta Pielavesi tuntuu kivalta. Ei ahista, not at all!
Katselin videoita Mentanan näyttelyistä ja minusta alkoi tuntua, että en halua alkaa maksumieheksi seuraavalle näyttelylle, olkoonkin että markkinointi maksaakin aina.
Totuus on, että taiteilijat kustantavat nuo näyttelyt itse, ja samalla gallerioitten toiminnan – sinällään ihan toimiva konsepti. Saattaa olla totta myös se, että niihin oikeasti seurataan tyyppejä kuten minä, eli henkilöitä, jotka tekevät innokkaasti työtään ja haluaisivat ehkä myydä ja menestyäkin sillä. Totta on myös se, että jos haluaa jatkaa tekemistä, on myös myytävä, ja jotta voisi myydä pitää markkinoida. Aivan varmasti Firenzen markkinat ovat paremmat mitä Pielaveden, mutta millainen on hinta saada työtään esille virallisesti hyväksytyn autoritäärisen taiteilijapopulaation keskuudessa. Kiinnostaa kyllä. Mutta ei ole rahaa lähteä leikkimään erityistä.
Pönöegolle tämä teki nannaa. Se niin mielellään olisi kansainvälisesti menestyvä ja kaikkea ihmeellistä ja erityistä. Juuri suuresti pönöttävä egoni on sitä mieltä, että olen näillä pielavetisillä korpimailla pohjasakkaa. En ole. Olen hyvä työssäni, ja se johtuu ihan pelkästään siitä, että minulla on pitkä kokemus alalta. Olen tehnyt ja opetellut asioita. Ja jatkan yhä, koska valmiiksi en tule. Menestystä saa tulla, tai olla tulematta. Pyrin tyytymään olemaan ”vain” onnellinen.
Lopputulema kiihkeän arpomisen jälkeen on: vien jotakin Pielavedelle. En osallistu Firenzeen, vaikka saatan sitä katuakin joskus. Mutta sekä katuminen että sääli ovat sairauksia. Haluan mennä nautinto edellä.
Valon Siivistä lähtee viisi vedosta käsin signeerattuna, museolaatuisille vermeille, kevyesti kehystettynä kokoon 70 x 50 cm, hintaan 220 € + pakkaus- ja toimituskulut, ellei haeta paikan päältä.